Lukijat

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

#3 Hengailua ja tiedonkeruuta


Kun uusi hevonen tulee talliin, on itselleni loogisinta seurata pari ensimmäistä viikkoa mitä se tietää asioista, mitä se osaa ja mikä on sen asenne yhdessä tekemisen suhteen.      Samoin se on hevoselle aikaa kotiutua; tottua uuteen ympäristöön, rutiineihin ja ihmisiin.




Blondi oli 9-vuotisen elämänsä aikana kerännyt paljon tietoa, johon perustuen se käyttäytyi tietyllä tavalla. 


Blondin keräämän tiedon perusteella ihmistä piti väistää, suoraa kontaktia ja kosketusta välttää.






Se toki osasi seistä paikallaan karsinassa ja antoi pukea riimun, mutta pyrki siinäkin "pois tilanteesta"  nostamalla päänsä niin ylös kuin mahdollista.
 Alkuun se ei antanut laitumelta kiinni, ja kun maastakäsin keskustelun päätteeksi sai narun kiinni riimuun, reaktio oli pään hätäinen nykäisy ylös. Se oli siis oppinut että narun laitosta seuraa nykäisy,  johon se reagoi samalla tavalla vaikkei nykäisyä nyt tullutkaan. 
 Ymmärsin hyvin ettei kiinniottotilanne, se hetki josta alkaa koko ihmisen ja hevosen välinen suhde ollut Blondin mielestä ollenkaan miellyttävä. Tämä heijastui sen koko käytökseen. Perusilme ihmisen läsnäollessa oli kovin jännittynyt ja epävarma.



Useana päivänä laitumella Blondi seurasi vierestä, kun leikimme Bossin kanssa luoksetulo-harjoituksia. Se ei tajunnut ollenkaan miksi kaverinsa juoksee ihmisen perässä pitkin peltoa. Samaan aikaan työstin Blondia vain kahdesti päivässä ; aamuisin ulos viedessä ja iltaisin sisälle hakiessa. Riimua laittaessa kävin pehmein, liukuvin käsin läpi koko pään ja niskan seudun. Kun kosketus lakkasi jännittämästä, pystyin pyytämään myötäystä niskasta ja pään laskemista alas riimun laittoa varten.  
Alkuun jätin riimun päähän koko päiväksi, ja monena iltana käytiin läpi sama keskustelu kiinni antamisesta ennenkuin pääsin varovasti loksauttamaan narun lukon riimun renkaaseen kiinni. 



Monena iltana vastareaktio nyt vain narun omaa painoa kohtaan oli tuo jännittynyt, nopea päännosto ylös. Kun siitä ei seurannutkaan yhtään mitään, olisittepa nähnyt Blondin ihmetyksen kun se pureskeli uutta asiaa! 
Boss,  joka kulkee iltaisin samaa matkaa vapaana talliin, oli rauhoittavana tekijänä aina vieressä. 















2 kommenttia:

  1. Hyvä blogi. Kertoisitko hevosen kanssa keskustelusta tarkemmin, esimerkiksi alun laitumella kiinniantamistilanteessa, miten se keskustelu konkreettisesti ja yksityiskohtaisesti eteni? Muutoinkin hevosen kanssa keskustelemisesta olisi mielenkiintoista tietää enemmän.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentoinnista! Koitan ottaa jatkossa huomioon kun uusia asioita opetellaan,että kerron keskustelun kulkua yksityiskohtaisemmin. Hevonenhan "puhuu" kokoajan sulle kun olet sen kanssa, kertoo mielipiteensä kulloinkin menossa olevasta tilanteesta. Itse tykkään kouluttaa irti niin kauan, että hevonen pysyy jo luonani ilman riimua ja narua. Kun se on ok, on parempi pohja aloittaa esim. ajo-tai ratsukoulutus kun sulla on hevonen, jonka ajatuksissa ei ole pyrkiä sun luota pois. Teen tästä oman postauksen viikonloppuna, kiitos vinkistä! 😊

    VastaaPoista