Lukijat

maanantai 13. helmikuuta 2017

#9 Voihan ihanuus, varsanpotkuja!


Blondi saapui Englannista valmiiksi tiineenä ja Bossin käytös niiden tavatessa ensimmäistä kertaa varmisti asian. 
   Boss tervehti tammaa rauhallisesti, nuuhki ja tutustui vailla minkäänlaista kosiskelumeininkiä. Blondi koitti hieman "vilkutella", muttei Boss vanhana konkarina ottanut tosissaan moisia elkeitä. 

Boss ja takanaan Blondi varsamahansa kanssa 

Olen iltatallin tehtyäni jäänyt hetkeksi kuuntelemaan hevosten tyytyväistä rouskutusta, ja seuraamaan joko Blondin vatsassa saattaisi näkyä pikkuruisen varsanalun liikkeitä. 
   Yhtenä iltana sainkin kännykkäkameran kera todistaa melkoisia villivarsan ensipotkuja!
   



sunnuntai 12. helmikuuta 2017

#8 Keskustelua hevosen kanssa

Kirjoitan tämän postauksen vastauksena viime viikolla saamaani blogikommenttiin, jossa pyydettiin yksityiskohtaisempaa kuvausta miten hevosen kanssa keskustellaan. On minulle todella hankalaa saada niin monitasoinen asia kuvailtua kirjoittaen, kun siinä niin moni asia vaikuttaa kaikkeen ja jokainen hevonen on erilainen persoona. Mutta yritetään!



Boss ja minä, kuva: Maria Sorsa

Hevonen keskustelee koko kehollaan  ja kokee ihmisen kehonkielen ja pyynnöt eriasteisina paineen tunteina riippuen siitä, miten hyvin se on paineelle siedättynyt. Esimerkiksi pikkuvarsa ja käsittelemätön vanhempikin hevonen kokevat paineen tunteen tavalla, jonka ihminen tulkitsee "erityisen herkäksi". 

Ihmisen kehonosat tuottavat hevoselle paineen eriasteisena; suoraan hevosta päin seisova ihminen kasvot ja katse sitä päin tuottaa paljon painetta, jos kääntää katseensa alas hevosen kokema paineentunne lievenee hieman. Sivuttain hevoseen nähden seisova ihminen tuottaa vähemmän painetta, mutta taas paine kasvaa kun ihminen kääntää katseensa hevoseen. 
   Selkä päin hevosta paine on pienimmillään, ja niin Blondikin uskalsi alkuun tulla vain takaapäin hiljaa haistelemaan korvaani ja puhaltamaan niskaani. Vielä sitäkin herkempi, arka tai pelkäävä hevonen tarvitsee kenties kyykistymisen, ihmisen on oltava mahdollisimman pieni, ennenkuin hevonen uskaltaa lähestyä haistelemaan.





Pikkuhiljaa erilaisten kokemusten myötä hevonen siedättyy paineelle, ja oppii myös menemään sitä päin. Se oppii että ihminen on kiva asia, ja kävelee painetta vastaan ihmisen luo.






"Hevosen kanssa keskustelu"-tilanteessa ihmisen pitää tiedostaa omasta kehostaan lähtevän paineen määrä ja suunta, sekä hevosen kehon eri kohdat, jotka tuntevat painetta vaihtelevan suuruisina.





Hevoselle opetetaan mitä ihminen kulloinkin haluaa käyttämällä painetta joka poistetaan heti kun hevonen toimii halutulla tavalla. Riippuen tilanteesta lisäpalkintona Boss ja Blondi saavat makupaloja, mikä auttaa huomattavasti työskentelymotivaation ylläpidossa.
   Jos ihmisen oma kehonkieli ja toiminta on epäjohdonmukaista eikä vastaa hevosen antamiin signaaleihin, hevonen päättelee itse miten toimia, toisinsanoen miten paineesta pääsee eroon. Tällaisen hevosen käyttäytymistä voi olla hankalampi ennakoida.


Ison pakoeläimen kanssa toimiminen on jatkuvaa riskinhallintaa, asioiden tiedostamista ja ennakointia. Oikealla koulutustavalla hevonen alkaa luottaa ihmiseen ja kokee ulkopuolelta tulevan paineentunteen hallitummin. Näin saa minimoitua vaaratilanteisiin johtavat riskit, jotka ovat aina jokaisen hyvin koulutetunkin eläimen kanssa olemassa.




Boss lasten talutusratsuna keväällä 2016

Hevonen, joka on opetettu oikealla tavalla, on turvallisempi ja rauhallisempi käsitellä tilanteessa kuin tilanteessa. 

Väärät koulutustavat (liiallinen ja/tai epäjohdonmukainen paineenkäyttö, pakotteet ja voimankäyttö) kokenut hevonen tai hevonen, jonka signaaleja ihminen ei ole ymmärtänyt ja hevonen on oppinut itse miten toimia, kasvattavat huomattavasti onnettomuusriskiä joka tilanteessa.



***

Tässä tällainen lyhyt katsaus laajaan aiheeseen! Pohjustuksena siis myös tuleviin postauksiin, joissa näitä juttuja voidaan käydä läpi vähän yksityiskohtaisemmin.
   Käviköhän tämä vastauksesta taannoiseen blogikommenttiin ja avasi kysyjälle edes hieman enemmän asiaa? =)

lauantai 11. helmikuuta 2017

#7 Ensimmäinen yhteinen kuvauskerta

Talvi on täydellistä aikaa kuvata valkoisia hevosia, ainakin kun on lunta, huurretta ja sopivasti auringonpaistetta. Meillä länsirannikolla nämä kriteerit täyttyvät harvoin, joten kun ne ovat kohdallaan on syytä olla valmiina!

Ensimmäisen kerran Boss ja Blondi pääsivät poseeraamaan hovikuvaajalleen Johanna Sjövallille vain kolme päivää Blondin maahantulon jälkeen.  Itse otin sen tutustumisena, miten Blondi talutettaessa toimii. Vähän käsittelemättömänä se toimikin juuri niin herkästi ja kuuliaisesti kuin yleensä kokemattomat hevoset. Sille oli helppo osoittaa oma paikkansa,  takaviistossa vasemmalla puolellani kun taas Boss kulki samassa paikassa oikealla puolella. Näitäkin puolia vaihtelen,  jotta hevoselle kumpikin sijainti talutettaessa olisi yhtä tuttu. 


"Making Of"-kuva: 3 päivää Blondin saapumisen jälkeen. Boss tietää hommansa niinkuin näkyy  =D
"Making Of"-kuva: Blondi seisoi niin rauhallisesti, että pystyin heti vaihtelemaan omaa sijaintiani siihen nähden ja mennä jopa kyykkyyn.

Paikallaan seisominen ei tuottanut Blondin kanssa keskusteltavaa. Bossin kanssa aikanaan vei paljon aikaa saada se rauhoittumaan ja pysymään paikallaan, ja edelleen vieraat hevoset nostavat mukavasti sen kierroksia. Boss on ori, joka tykkää tulla nähdyksi kun se astelee paikalle ja käyttäytyy sen mukaan. 

Muutamia kierroksia pellolla ja pysähdyksiä, paikallaan seisomista ja pientä asentojen viilausta Johannan toiveiden mukaan. Ensikertalaiselta ori-tamma-parilta ei olisi osannut odottaa niin seesteistä suoritusta. Takaisin tallille sain kävellä kaksi löysää narua kädessäni Boss ja Blondi takanani löntystellen. Niin ne palikat loksahtelevat paikoilleen.


Pariskunnan Boss & Blondie ensimmäinen valmis yhteispotretti <3















keskiviikko 8. helmikuuta 2017

# 6 Ei aina niin valkeaa unelmaa...

Joskus on tullut tuskailtua valkoisen hevosen omistamisen tuskaa; syksyn kurakeleillä, talven...öh... kurakeleillä, kevään kurakeleillä ja kesän... kurakeleillä. Sitä se on tuntunut täällä länsirannikolla olevan jo useampana vuonna. Kop kop, nyt on saatu pidempi pakkasjakso...
   Bossin mallinhommien vuoksi pesupuuhat sen kanssa ovat tulleet yhtä tutuiksi kuin mitkä tahansa rutiinit. Turhaan ei veden kanssa pelata,  eikä esimerkiksi kuraisia jalkatupsuja kannata alkaa erikseen pesemään. Tupsut estävät tehokkaasti lian ja kosteuden pääsemisen iholle asti. Niiden kuivattaminen etenkin talviaikaan on myös aikaavievää, olkoonkin että Boss antaa nuokkuen käyttää siihen hiustenkuivaajaa.

Boss syksyllä 2016

Bossille varatun kuvauksen vuoksi se piti siis pestä ja alkoi olla aika Blondinkin valuttaa viimeiset pölyt Englannista pesupaikan viemäriin.
   Olin jo edennyt niin pitkälle, että kädellä ja harjalla sain koskea tammaa lähes joka paikkaan; takajalat ja häntä vaativat enemmän aikaa kuin muut alueet. Varasin itselleni aikaa koko päiväksi lämpimään konehalliin, hevosten kanssa mikään ei ole niin tärkeää kuin rauhallinen ja kiireetön uusiin asioihin totuttelu. Etenemisen aikatauluttaa hevonen, ei suinkaan kello ja sitä vilkuileva ihminen.

Ennen...


...ja jälkeen  =)

Boss nauttii koko pesuoperaatiosta, se rouskuttaa heinää tai ottaa jopa torkut. Kerran se säpsähti hereille kun meinasi kaatua keskenkaiken. 
   Blondille taas kaikki oli uutta ja jännittävää. Hallin lämpöpuhaltimen hurina, taustalla soiva radio, viemäriin loriseva vesi. Sen parituntisen ajan, minkä Bossin peseminen vei, Blondi totutteli sille outoon ympäristöön. Ohimennen otin kontaktia siihen niin, että huomaamattaan sitä alkoi enemmän kiinnostaa missä minä olen kuin vieraalle ympäristölle säpsähtely ja edestakainen liikkuminen lyhyehkön narun päässä.  Vihdoin se rauhoittui syömään heinää seuraten sivusilmällä mitä Bossin kanssa puuhailtiin. Noin kolmen tunnin kuluttua halliin taluttamisesta Blondi oli itse valmis etenemään. Vesi itsessään ei sitä pelottanut, joten loppu kävi näppärästi. Niinkuin hevosiin viittava sanonta kuuluukin ; kun haluat säästää aikaa, käytä sitä. 
   Seuraavilla kerroilla Blondi muistaa jo, ettei pesuhallissa ole mitään pelättävää ja pääsen todennäköisesti suoraan itse asiaan rennon, luottavaisemman ja yhteistyöhaluisen tamman kanssa.

Puhdasta tuli...

...ja rentoon tunnelmaan on hyvä lopettaa! 

   

tiistai 7. helmikuuta 2017

# 5 Tämän päivän touhuja!

Koska blogi laahaa vielä jonkin aikaa jälkijunassa (niin paljon kerrottavaa aiemmalta ajalta),  on kiva kuitenkin näyttää tämän hetken kuulumisia!
   Tämä kuva Bossista viimeisimmältä kuvauskeikalta Johanna Sjövallin kanssa.



Blondi on edennyt isoin harppauksin. Se on jo heti pellolla vastassa, tulee luo, ottaa kontaktia, seuraa perässä.  Seuraavaa vaihetta harjoitellaan, eli lähettämistä eteenpäin niin että kontakti säilyy. Se voi viedä jonkun aikaa, mutta sitähän meillä toivottavasti on! 
   Blondi käy välillä kauempana ja palaa kohta taas takaisin. Bossin tarkoitus on seisoa paikallaan, osallistumatta, sen ajan kun Blondin kanssa tehdään.  Aivan uutta siis molemmille.



maanantai 6. helmikuuta 2017

#4 Kumipallona luokses pompin

Bossin kanssa aikanaan aloitin yhdessä touhuamisen aika poikkeuksellisella tavalla ; tein kaikenlaista maastakäsin niin että se oli aina kanssani irti.
   Koska se oli niin herkkä ja helposti levoton, irti ollessa se pystyi purkamaan kierroksiaan, ottamaan minuun ja kehotuksiini halutessaan vapaasti etäisyyttä ja palaamaan takaisin rauhallisempana ja vastaanottavaisempana. Samalla se laittoi minut miettimään, mitä tein kun se tunsikin paremmaksi vaihtoehdoksi poistua kauemmas.

 Lähes ikänsä laumaelämästä nauttinut 9-vuotias ori oli erittäin herkkä kehonkielelle ja jouduinkin laittamaan itseni tarkkaan syyniin. Usein meni hetki ennenkuin ymmärsin virheeni, mutta Boss antoi aina anteeksi ja hakeutui takaisin luokseni. 


Kuvia 10 päivää Bossin maahantulon jälkeen keväällä 2014











Aiemmin tavanomaiseksi kokemani voimankäyttö hevosen käsittelyssä alkoi tuntua älyttömältä.

Miksi ihmeessä olin "huutanut" kaikki vuodet, kun "kuiskauskin" olisi riittänyt?  Miksi hevoselle pitäisi käskyttää joku asia, uusi tai vanha, ja rankaista kun se tekee "väärin"? 
  Väärin heittomerkeissä, sillä hevonen toimii aina oikein.

Jos et saa haluamaasi reaktiota tavalla jolla toimit, vaihda tapaa; älä rankaise hevosta!


Blondin kanssa olin nyt uudelleen aloituspisteessä, mutta mielessäni selkeämpi kaava miten meidän tulisi edetä.

1. Hevonen on kiinnostunut ihmisestä
  (Blondi ei ymmärtänyt miksi ihmisestä olisi kannattanut olla kiinnostunut)

2. Hevonen ymmärtää paineen merkityksen
  (Tämän Blondi ymmärsi, mutta ihmisen näkökulmasta liian herkästi. Pelkkä katse ja kääntyminen sen suuntaan sai sen liikuttamaan jalkojaan, josta syystä käytiin alkuun kiinniottokeskusteluja laitumella)

3. Hevonen myötää ihmiselle, eli toimii yhdessä ilman ajatusta vastustamisesta
  (Blondi ei myödännyt, vaikka antoikin laittaa riimun päähänsä ja seurasi ihmistä talutuksessa. Tämä näkyi jo mm. monena jumituksena muutaman kymmenen metrin matkalla talutettaessa laitumelle ja etenkin portin kohdalla)

4. Hevonen on rento koskettaessa joka paikkaan
  (Blondia jännitti jo ihmisen läsnäolo, kosketuksesta puhumattakaan)

5. Hevonen luottaa ihmiseen ja kestää lisävälineiden kosketuksen
(Blondin kanssa tämä oli nurinkurinen juttu; se oli tottunut harjan kosketukseen mutta käden tuntu oli uutta. Kesti aikansa ennenkuin löytyi edes sopiva kohta, mistä tamma antoi sormilla rapsuttaa)

Kun nämä asiat ovat hallussa, on kaikki jatkotyöskentely hevosen kanssa turvallisempaa!


Jotta saatte osviittaa, miten kiinnostunut Blondi oli yhdessä touhuamisesta, on laitettava pikku videonpätkä.




sunnuntai 5. helmikuuta 2017

#3 Hengailua ja tiedonkeruuta


Kun uusi hevonen tulee talliin, on itselleni loogisinta seurata pari ensimmäistä viikkoa mitä se tietää asioista, mitä se osaa ja mikä on sen asenne yhdessä tekemisen suhteen.      Samoin se on hevoselle aikaa kotiutua; tottua uuteen ympäristöön, rutiineihin ja ihmisiin.




Blondi oli 9-vuotisen elämänsä aikana kerännyt paljon tietoa, johon perustuen se käyttäytyi tietyllä tavalla. 


Blondin keräämän tiedon perusteella ihmistä piti väistää, suoraa kontaktia ja kosketusta välttää.






Se toki osasi seistä paikallaan karsinassa ja antoi pukea riimun, mutta pyrki siinäkin "pois tilanteesta"  nostamalla päänsä niin ylös kuin mahdollista.
 Alkuun se ei antanut laitumelta kiinni, ja kun maastakäsin keskustelun päätteeksi sai narun kiinni riimuun, reaktio oli pään hätäinen nykäisy ylös. Se oli siis oppinut että narun laitosta seuraa nykäisy,  johon se reagoi samalla tavalla vaikkei nykäisyä nyt tullutkaan. 
 Ymmärsin hyvin ettei kiinniottotilanne, se hetki josta alkaa koko ihmisen ja hevosen välinen suhde ollut Blondin mielestä ollenkaan miellyttävä. Tämä heijastui sen koko käytökseen. Perusilme ihmisen läsnäollessa oli kovin jännittynyt ja epävarma.



Useana päivänä laitumella Blondi seurasi vierestä, kun leikimme Bossin kanssa luoksetulo-harjoituksia. Se ei tajunnut ollenkaan miksi kaverinsa juoksee ihmisen perässä pitkin peltoa. Samaan aikaan työstin Blondia vain kahdesti päivässä ; aamuisin ulos viedessä ja iltaisin sisälle hakiessa. Riimua laittaessa kävin pehmein, liukuvin käsin läpi koko pään ja niskan seudun. Kun kosketus lakkasi jännittämästä, pystyin pyytämään myötäystä niskasta ja pään laskemista alas riimun laittoa varten.  
Alkuun jätin riimun päähän koko päiväksi, ja monena iltana käytiin läpi sama keskustelu kiinni antamisesta ennenkuin pääsin varovasti loksauttamaan narun lukon riimun renkaaseen kiinni. 



Monena iltana vastareaktio nyt vain narun omaa painoa kohtaan oli tuo jännittynyt, nopea päännosto ylös. Kun siitä ei seurannutkaan yhtään mitään, olisittepa nähnyt Blondin ihmetyksen kun se pureskeli uutta asiaa! 
Boss,  joka kulkee iltaisin samaa matkaa vapaana talliin, oli rauhoittavana tekijänä aina vieressä.