#16 Terveisiä metsästä!

Maaliskuu vaihtui huhtikuuksi, ilma lämpenee. Tällä haavaa joka paikka tahtoo kurastaa valkoiset hevoset. Boss ja Blondi pääsivät pesulle, vaikka vitivalkoinen lopputulos ei kauaa säilynytkään. Yhden kuvausreissun ajan kuitenkin!

Blondi sai ensimmäistä kertaa Suomessa ollessaan kunnon shampoopesun ja huuhtelut vesiletkun kera. Tämä ei haitannut tammaa, pesuhalli on jo tullut tutuksi ja luottamus meidän välille alkaa olla rakennettu. 

Blondi valkeana metsänneitona, kuva: Johanna Sjövall

Boss on tottunut jopa hiustenkuivaajaan, jolla käy paksujen vuohistupsujen kuivaaminen kätevästi talvellakin.

Alla olevan videon kuvausreissulta nappasi Johanna Sjövall. 

Kuvia Bossin omalla valokuvasivulla The Blue Boss Photography, tervetuloa kurkkaamaan!

#12 Talvista ulkoilua

Blondin kontaktiharjoituksissa ollaan edetty mukavasti; tamma tulee itse luo, viipyy aikansa ja lähtee taas. Sen pystyy myös harjaamaan tai käymään kädellä läpi kokonaan ilman että se poistuu paikalta. 

Yhtenä aamuna taluttaessani Blondia tallista tarhaan, laskin sen ottavan viisi kertaa kontaktin koskettamalla turvallaan kämmenselkääni. 

Vuorovaikutus sen kanssa on harpannut askeleen eteenpäin, mutta edelleen se jää pitkiksi ajoiksi tuijottamaan kaukaisuuteen. Ihan kuin odottaisi jonkun ilmestyvän maisemaan. Mietin millainen on ollut sen viime syksyinen varsan vieroitus ja toivon, että seuraavan varsan syntyminen saa sen viimeistään täysin "tälle tontille".

Kävelyretkille olemme viime viikkoina suunnanneet läheiselle isolle pellolle, jossa Blondi saa kulkea vapaana. Se jättäytyy toisinaan kauaskin unohtuessaan tuijottamaan kaukaisuuteen, mutta ottaa kohta meidät kiinni reippaalla ravilla tai laukalla.

Janon iskiessä on konstit hallussa. Jokusen sentin paksuinen jää särkyi kuopimalla. Hauskinta oli, että Boss päristeli sieraimiaan ojaan ilmestyneeseen juoma-aukkoon eikä tullut paria metriä lähemmäs. Ei kai lähes kolme vuotta Suomessa ole aikaansaanut moista uusavuttomuutta ;)  

Mukavaa on saada Bossin narun päähän joku muu kuin minä itse! Peppiina lähti mukaan auringonlaskuun kuvausreissulle.

#11 Valokuvaajana Sanna Svensson Ruotsista

Viikko sitten saimme vieraaksemme valokuvaaja Sanna Svenssonin Ruotsista. 
   Niinpä varhain lauantai-aamuna kopsuttelimme pesuhalliin. Boss sai kunnon tehopesun kimoshampoolla, Blondista taas sutaisin pelkällä vedellä keltaisia läikkiä pois. 
   Tamma ei ole vielä sinut halliympäristön kanssa ja ennenkuin alan sen enempää pesemään, sen pitää olla rento. Jalkoja on nyt pystynyt nostelemaan ylös omassa karsinassa, mutta muualla jännittää niin ettei kannata edes kokeilla. 

Kun tietää jo valmiiksi mahdollisuuden onnistuneeseen tekemiseen olevan olematon, ei kannata hankkia epäonnistuneita kokemuksia ehdointahdoin.

Boss loisti taas hommassaan ja jaksoi keskittyä, vaikka Blondi jäikin aluksi halliin odottamaan. 

Kuvauksissa oli tilanne, josta ajattelin kirjoittaa enemmän. Boss ja Blondi seisoivat vieretysten irti pellolla, ohjasin niitä ja kuvaaja oli kauempana. Ilmassa oli pikkuisen yrmyilyä puolin ja toisin...

Keskenkaiken Boss tuumasi että Blondin on syytä siirtyä kauemmas. Boss veti korvansa luimuun ja oli näykkäisemässä Blondia kaulasta, mutta ennenkuin se ehti sen toteuttaa olin jo karjaissut ja heittänyt narun sitä päin niin, että kuvaajakin taisi pelästyä. Boss siitä paikasta hyppäsi taaksepäin ja poistui. Blondin suhtautuminen hämmästytti! 
   Hevonen, joka pelkää äkkinäisiä liikkeitä ja on muutenkin herkkä; se ei ollut liikahtanut senttiäkään alkuperäiseltä paikaltaan ja Bossin poistuessa se tuli suoraan luokseni. Se tiesi tarkalleen ettei sille "puhuttu" ja ihan kuin olisi ymmärtänyt että pidin sen puolia. Tiedä häntä. 
Boss kävi parinkymmenen metrin päässä ja tuli takaisin korvat hörössä,  paremmalla asenteella ja työskentely jatkui. Kukaan ei muistellut enää tapahtunutta ja loppuaika oli kaikkien kesken seesteinen tunnelma.

Hevosten kanssa ensiarvoisen tärkeää on välitön palaute, niin kehujen kuin käytöstä oikaisevan palautteen antaminen. Jos olet myöhässä,  on järkevämpi olla hiljaa sillä hevonen oppii vain oikeaan aikaan saadusta palautteesta. 

Nyt osuin itse aivan nappiin,  hetkellä jolloin ajatus tuli hevosen päähän se sai välittömästi oikaisun. Sama toisinpäin; kun opetan jotain asiaa ja hevonen myötää sille, palkkaan alkuun jo ajatuksesta. 

                                                              Sannan omat sivut:

     https://www.facebook.com/photographybysanna/

#10 Johanna Sjövallin kuvausten kulisseissa

Bossista tuli valokuvamalli vähän kuin vahingossa. Porilainen ammattivalokuvaaja Johanna Sjövall kyseli Facebook-sivullaan hevosmalleja omaan projektiinsa, ja hetken mielijohteesta vastasin ilmoitukseen. 
   

Bossin valttina kuvauksissa on rauhallisuus, olematta kuitenkaan "puolinukuksissa", Ori on koko ajan innokkaana läsnä.

Bossilla on mallinhommat veressä, jo nuorempana Englannissa ollessaan se päätyi kuuluisan amerikkalaisen Mark J. Barrettin valokuviin ja irlannin cob-videoihin. Poseeraamisen taito on sillä luonnostaan. 
   Hevosenkäsittelyn näkökulmasta oppia tarvittiin rauhoittumisessa, paikallaan seisomisessa ja ohjaajaan pyyntöihin keskittymisessä. Kontakti ohjaajaan pitää kuvaustilanteessa olla mielessä päällimmäisenä,  ei räpsyvä salamavalo, uusi ympäristö, aava tuulinen ranta tai jalkoihin juokseva koira.

Nyt kun muistelee taaksepäin,  alkuvaiheessa piti taukoja pitää usein; antaa Bossin haukata ruohoa, kulkea ja katsella. Se ei jaksanut pitkää aikaa kerralla keskittyä, eikä sen kanssa ole koskaan pakolla tehty. 

Itseasiassa, miten saisit pakottamalla hevosen korvat hörölle?

Ohjaajan ensimmäinen tehtävä on tehdä itsestään kiinnostava hevoselle. Helpoiten se käy porkkanan avulla, mutta jos hevosen ajatus on pelkästään porkkanassa, se touhottaa vain makupalan perään. Siksi toiseksi tärkein tehtävä on saada hevonen rauhoittumaan. Rauhoittumisesta ja kontaktista voi palkita porkkanalla. 

Kun saa hevosen rauhoittumaan ja "alas", pääsee tilanteeseen jossa sitä voi pyytää hallitusti "ylös". 

Kuvaustunnelmissa jatketaan myös ensi kerralla, yhteisestä kuvaussessiosta Blondin ja Bossin kanssa! Sanna Svensson Ruotsista oli valokuvaamassa viime viikonloppuna, joten siitä myöhemmin =)

#8 Keskustelua hevosen kanssa

Kirjoitan tämän postauksen vastauksena viime viikolla saamaani blogikommenttiin, jossa pyydettiin yksityiskohtaisempaa kuvausta miten hevosen kanssa keskustellaan. On minulle todella hankalaa saada niin monitasoinen asia kuvailtua kirjoittaen, kun siinä niin moni asia vaikuttaa kaikkeen ja jokainen hevonen on erilainen persoona. Mutta yritetään!

Boss ja minä, kuva: Maria Sorsa

Hevonen keskustelee koko kehollaan  ja kokee ihmisen kehonkielen ja pyynnöt eriasteisina paineen tunteina riippuen siitä, miten hyvin se on paineelle siedättynyt. Esimerkiksi pikkuvarsa ja käsittelemätön vanhempikin hevonen kokevat paineen tunteen tavalla, jonka ihminen tulkitsee "erityisen herkäksi". 

Ihmisen kehonosat tuottavat hevoselle paineen eriasteisena; suoraan hevosta päin seisova ihminen kasvot ja katse sitä päin tuottaa paljon painetta, jos kääntää katseensa alas hevosen kokema paineentunne lievenee hieman. Sivuttain hevoseen nähden seisova ihminen tuottaa vähemmän painetta, mutta taas paine kasvaa kun ihminen kääntää katseensa hevoseen. 
   Selkä päin hevosta paine on pienimmillään, ja niin Blondikin uskalsi alkuun tulla vain takaapäin hiljaa haistelemaan korvaani ja puhaltamaan niskaani. Vielä sitäkin herkempi, arka tai pelkäävä hevonen tarvitsee kenties kyykistymisen, ihmisen on oltava mahdollisimman pieni, ennenkuin hevonen uskaltaa lähestyä haistelemaan.

Pikkuhiljaa erilaisten kokemusten myötä hevonen siedättyy paineelle, ja oppii myös menemään sitä päin. Se oppii että ihminen on kiva asia, ja kävelee painetta vastaan ihmisen luo.

"Hevosen kanssa keskustelu"-tilanteessa ihmisen pitää tiedostaa omasta kehostaan lähtevän paineen määrä ja suunta, sekä hevosen kehon eri kohdat, jotka tuntevat painetta vaihtelevan suuruisina.

Hevoselle opetetaan mitä ihminen kulloinkin haluaa käyttämällä painetta joka poistetaan heti kun hevonen toimii halutulla tavalla. Riippuen tilanteesta lisäpalkintona Boss ja Blondi saavat makupaloja, mikä auttaa huomattavasti työskentelymotivaation ylläpidossa.
   Jos ihmisen oma kehonkieli ja toiminta on epäjohdonmukaista eikä vastaa hevosen antamiin signaaleihin, hevonen päättelee itse miten toimia, toisinsanoen miten paineesta pääsee eroon. Tällaisen hevosen käyttäytymistä voi olla hankalampi ennakoida.


Ison pakoeläimen kanssa toimiminen on jatkuvaa riskinhallintaa, asioiden tiedostamista ja ennakointia. Oikealla koulutustavalla hevonen alkaa luottaa ihmiseen ja kokee ulkopuolelta tulevan paineentunteen hallitummin. Näin saa minimoitua vaaratilanteisiin johtavat riskit, jotka ovat aina jokaisen hyvin koulutetunkin eläimen kanssa olemassa.

Boss lasten talutusratsuna keväällä 2016

Hevonen, joka on opetettu oikealla tavalla, on turvallisempi ja rauhallisempi käsitellä tilanteessa kuin tilanteessa. 

Väärät koulutustavat (liiallinen ja/tai epäjohdonmukainen paineenkäyttö, pakotteet ja voimankäyttö) kokenut hevonen tai hevonen, jonka signaaleja ihminen ei ole ymmärtänyt ja hevonen on oppinut itse miten toimia, kasvattavat huomattavasti onnettomuusriskiä joka tilanteessa.

***

Tässä tällainen lyhyt katsaus laajaan aiheeseen! Pohjustuksena siis myös tuleviin postauksiin, joissa näitä juttuja voidaan käydä läpi vähän yksityiskohtaisemmin.
   Käviköhän tämä vastauksesta taannoiseen blogikommenttiin ja avasi kysyjälle edes hieman enemmän asiaa? =)

#7 Ensimmäinen yhteinen kuvauskerta

Talvi on täydellistä aikaa kuvata valkoisia hevosia, ainakin kun on lunta, huurretta ja sopivasti auringonpaistetta. Meillä länsirannikolla nämä kriteerit täyttyvät harvoin, joten kun ne ovat kohdallaan on syytä olla valmiina!

Ensimmäisen kerran Boss ja Blondi pääsivät poseeraamaan hovikuvaajalleen Johanna Sjövallille vain kolme päivää Blondin maahantulon jälkeen.  Itse otin sen tutustumisena, miten Blondi talutettaessa toimii. Vähän käsittelemättömänä se toimikin juuri niin herkästi ja kuuliaisesti kuin yleensä kokemattomat hevoset. Sille oli helppo osoittaa oma paikkansa,  takaviistossa vasemmalla puolellani kun taas Boss kulki samassa paikassa oikealla puolella. Näitäkin puolia vaihtelen,  jotta hevoselle kumpikin sijainti talutettaessa olisi yhtä tuttu. 

"Making Of"-kuva: 3 päivää Blondin saapumisen jälkeen. Boss tietää hommansa niinkuin näkyy  =D

"Making Of"-kuva: Blondi seisoi niin rauhallisesti, että pystyin heti vaihtelemaan omaa sijaintiani siihen nähden ja mennä jopa kyykkyyn.

Paikallaan seisominen ei tuottanut Blondin kanssa keskusteltavaa. Bossin kanssa aikanaan vei paljon aikaa saada se rauhoittumaan ja pysymään paikallaan, ja edelleen vieraat hevoset nostavat mukavasti sen kierroksia. Boss on ori, joka tykkää tulla nähdyksi kun se astelee paikalle ja käyttäytyy sen mukaan. 

Muutamia kierroksia pellolla ja pysähdyksiä, paikallaan seisomista ja pientä asentojen viilausta Johannan toiveiden mukaan. Ensikertalaiselta ori-tamma-parilta ei olisi osannut odottaa niin seesteistä suoritusta. Takaisin tallille sain kävellä kaksi löysää narua kädessäni Boss ja Blondi takanani löntystellen. Niin ne palikat loksahtelevat paikoilleen.

Pariskunnan Boss & Blondie ensimmäinen valmis yhteispotretti <3

# 5 Tämän päivän touhuja!

Koska blogi laahaa vielä jonkin aikaa jälkijunassa (niin paljon kerrottavaa aiemmalta ajalta),  on kiva kuitenkin näyttää tämän hetken kuulumisia!
   Tämä kuva Bossista viimeisimmältä kuvauskeikalta Johanna Sjövallin kanssa.

Blondi on edennyt isoin harppauksin. Se on jo heti pellolla vastassa, tulee luo, ottaa kontaktia, seuraa perässä.  Seuraavaa vaihetta harjoitellaan, eli lähettämistä eteenpäin niin että kontakti säilyy. Se voi viedä jonkun aikaa, mutta sitähän meillä toivottavasti on! 
   Blondi käy välillä kauempana ja palaa kohta taas takaisin. Bossin tarkoitus on seisoa paikallaan, osallistumatta, sen ajan kun Blondin kanssa tehdään.  Aivan uutta siis molemmille.

#4 Kumipallona luokses pompin

Bossin kanssa aikanaan aloitin yhdessä touhuamisen aika poikkeuksellisella tavalla ; tein kaikenlaista maastakäsin niin että se oli aina kanssani irti.
   Koska se oli niin herkkä ja helposti levoton, irti ollessa se pystyi purkamaan kierroksiaan, ottamaan minuun ja kehotuksiini halutessaan vapaasti etäisyyttä ja palaamaan takaisin rauhallisempana ja vastaanottavaisempana. Samalla se laittoi minut miettimään, mitä tein kun se tunsikin paremmaksi vaihtoehdoksi poistua kauemmas.

 Lähes ikänsä laumaelämästä nauttinut 9-vuotias ori oli erittäin herkkä kehonkielelle ja jouduinkin laittamaan itseni tarkkaan syyniin. Usein meni hetki ennenkuin ymmärsin virheeni, mutta Boss antoi aina anteeksi ja hakeutui takaisin luokseni. 

Kuvia 10 päivää Bossin maahantulon jälkeen keväällä 2014

Aiemmin tavanomaiseksi kokemani voimankäyttö hevosen käsittelyssä alkoi tuntua älyttömältä.

Miksi ihmeessä olin "huutanut" kaikki vuodet, kun "kuiskauskin" olisi riittänyt?  Miksi hevoselle pitäisi käskyttää joku asia, uusi tai vanha, ja rankaista kun se tekee "väärin"? 
  Väärin heittomerkeissä, sillä hevonen toimii aina oikein.

Jos et saa haluamaasi reaktiota tavalla jolla toimit, vaihda tapaa; älä rankaise hevosta!


Blondin kanssa olin nyt uudelleen aloituspisteessä, mutta mielessäni selkeämpi kaava miten meidän tulisi edetä.

1. Hevonen on kiinnostunut ihmisestä
  (Blondi ei ymmärtänyt miksi ihmisestä olisi kannattanut olla kiinnostunut)

2. Hevonen ymmärtää paineen merkityksen
  (Tämän Blondi ymmärsi, mutta ihmisen näkökulmasta liian herkästi. Pelkkä katse ja kääntyminen sen suuntaan sai sen liikuttamaan jalkojaan, josta syystä käytiin alkuun kiinniottokeskusteluja laitumella)

3. Hevonen myötää ihmiselle, eli toimii yhdessä ilman ajatusta vastustamisesta
  (Blondi ei myödännyt, vaikka antoikin laittaa riimun päähänsä ja seurasi ihmistä talutuksessa. Tämä näkyi jo mm. monena jumituksena muutaman kymmenen metrin matkalla talutettaessa laitumelle ja etenkin portin kohdalla)

4. Hevonen on rento koskettaessa joka paikkaan
  (Blondia jännitti jo ihmisen läsnäolo, kosketuksesta puhumattakaan)

5. Hevonen luottaa ihmiseen ja kestää lisävälineiden kosketuksen
(Blondin kanssa tämä oli nurinkurinen juttu; se oli tottunut harjan kosketukseen mutta käden tuntu oli uutta. Kesti aikansa ennenkuin löytyi edes sopiva kohta, mistä tamma antoi sormilla rapsuttaa)

Kun nämä asiat ovat hallussa, on kaikki jatkotyöskentely hevosen kanssa turvallisempaa!


Jotta saatte osviittaa, miten kiinnostunut Blondi oli yhdessä touhuamisesta, on laitettava pikku videonpätkä.