#12 Talvista ulkoilua

Blondin kontaktiharjoituksissa ollaan edetty mukavasti; tamma tulee itse luo, viipyy aikansa ja lähtee taas. Sen pystyy myös harjaamaan tai käymään kädellä läpi kokonaan ilman että se poistuu paikalta. 

Yhtenä aamuna taluttaessani Blondia tallista tarhaan, laskin sen ottavan viisi kertaa kontaktin koskettamalla turvallaan kämmenselkääni. 

Vuorovaikutus sen kanssa on harpannut askeleen eteenpäin, mutta edelleen se jää pitkiksi ajoiksi tuijottamaan kaukaisuuteen. Ihan kuin odottaisi jonkun ilmestyvän maisemaan. Mietin millainen on ollut sen viime syksyinen varsan vieroitus ja toivon, että seuraavan varsan syntyminen saa sen viimeistään täysin "tälle tontille".

Kävelyretkille olemme viime viikkoina suunnanneet läheiselle isolle pellolle, jossa Blondi saa kulkea vapaana. Se jättäytyy toisinaan kauaskin unohtuessaan tuijottamaan kaukaisuuteen, mutta ottaa kohta meidät kiinni reippaalla ravilla tai laukalla.

Janon iskiessä on konstit hallussa. Jokusen sentin paksuinen jää särkyi kuopimalla. Hauskinta oli, että Boss päristeli sieraimiaan ojaan ilmestyneeseen juoma-aukkoon eikä tullut paria metriä lähemmäs. Ei kai lähes kolme vuotta Suomessa ole aikaansaanut moista uusavuttomuutta ;)  

Mukavaa on saada Bossin narun päähän joku muu kuin minä itse! Peppiina lähti mukaan auringonlaskuun kuvausreissulle.

#10 Johanna Sjövallin kuvausten kulisseissa

Bossista tuli valokuvamalli vähän kuin vahingossa. Porilainen ammattivalokuvaaja Johanna Sjövall kyseli Facebook-sivullaan hevosmalleja omaan projektiinsa, ja hetken mielijohteesta vastasin ilmoitukseen. 
   

Bossin valttina kuvauksissa on rauhallisuus, olematta kuitenkaan "puolinukuksissa", Ori on koko ajan innokkaana läsnä.

Bossilla on mallinhommat veressä, jo nuorempana Englannissa ollessaan se päätyi kuuluisan amerikkalaisen Mark J. Barrettin valokuviin ja irlannin cob-videoihin. Poseeraamisen taito on sillä luonnostaan. 
   Hevosenkäsittelyn näkökulmasta oppia tarvittiin rauhoittumisessa, paikallaan seisomisessa ja ohjaajaan pyyntöihin keskittymisessä. Kontakti ohjaajaan pitää kuvaustilanteessa olla mielessä päällimmäisenä,  ei räpsyvä salamavalo, uusi ympäristö, aava tuulinen ranta tai jalkoihin juokseva koira.

Nyt kun muistelee taaksepäin,  alkuvaiheessa piti taukoja pitää usein; antaa Bossin haukata ruohoa, kulkea ja katsella. Se ei jaksanut pitkää aikaa kerralla keskittyä, eikä sen kanssa ole koskaan pakolla tehty. 

Itseasiassa, miten saisit pakottamalla hevosen korvat hörölle?

Ohjaajan ensimmäinen tehtävä on tehdä itsestään kiinnostava hevoselle. Helpoiten se käy porkkanan avulla, mutta jos hevosen ajatus on pelkästään porkkanassa, se touhottaa vain makupalan perään. Siksi toiseksi tärkein tehtävä on saada hevonen rauhoittumaan. Rauhoittumisesta ja kontaktista voi palkita porkkanalla. 

Kun saa hevosen rauhoittumaan ja "alas", pääsee tilanteeseen jossa sitä voi pyytää hallitusti "ylös". 

Kuvaustunnelmissa jatketaan myös ensi kerralla, yhteisestä kuvaussessiosta Blondin ja Bossin kanssa! Sanna Svensson Ruotsista oli valokuvaamassa viime viikonloppuna, joten siitä myöhemmin =)

#7 Ensimmäinen yhteinen kuvauskerta

Talvi on täydellistä aikaa kuvata valkoisia hevosia, ainakin kun on lunta, huurretta ja sopivasti auringonpaistetta. Meillä länsirannikolla nämä kriteerit täyttyvät harvoin, joten kun ne ovat kohdallaan on syytä olla valmiina!

Ensimmäisen kerran Boss ja Blondi pääsivät poseeraamaan hovikuvaajalleen Johanna Sjövallille vain kolme päivää Blondin maahantulon jälkeen.  Itse otin sen tutustumisena, miten Blondi talutettaessa toimii. Vähän käsittelemättömänä se toimikin juuri niin herkästi ja kuuliaisesti kuin yleensä kokemattomat hevoset. Sille oli helppo osoittaa oma paikkansa,  takaviistossa vasemmalla puolellani kun taas Boss kulki samassa paikassa oikealla puolella. Näitäkin puolia vaihtelen,  jotta hevoselle kumpikin sijainti talutettaessa olisi yhtä tuttu. 

"Making Of"-kuva: 3 päivää Blondin saapumisen jälkeen. Boss tietää hommansa niinkuin näkyy  =D

"Making Of"-kuva: Blondi seisoi niin rauhallisesti, että pystyin heti vaihtelemaan omaa sijaintiani siihen nähden ja mennä jopa kyykkyyn.

Paikallaan seisominen ei tuottanut Blondin kanssa keskusteltavaa. Bossin kanssa aikanaan vei paljon aikaa saada se rauhoittumaan ja pysymään paikallaan, ja edelleen vieraat hevoset nostavat mukavasti sen kierroksia. Boss on ori, joka tykkää tulla nähdyksi kun se astelee paikalle ja käyttäytyy sen mukaan. 

Muutamia kierroksia pellolla ja pysähdyksiä, paikallaan seisomista ja pientä asentojen viilausta Johannan toiveiden mukaan. Ensikertalaiselta ori-tamma-parilta ei olisi osannut odottaa niin seesteistä suoritusta. Takaisin tallille sain kävellä kaksi löysää narua kädessäni Boss ja Blondi takanani löntystellen. Niin ne palikat loksahtelevat paikoilleen.

Pariskunnan Boss & Blondie ensimmäinen valmis yhteispotretti <3

# 6 Ei aina niin valkeaa unelmaa...

Joskus on tullut tuskailtua valkoisen hevosen omistamisen tuskaa; syksyn kurakeleillä, talven...öh... kurakeleillä, kevään kurakeleillä ja kesän... kurakeleillä. Sitä se on tuntunut täällä länsirannikolla olevan jo useampana vuonna. Kop kop, nyt on saatu pidempi pakkasjakso...
   Bossin mallinhommien vuoksi pesupuuhat sen kanssa ovat tulleet yhtä tutuiksi kuin mitkä tahansa rutiinit. Turhaan ei veden kanssa pelata,  eikä esimerkiksi kuraisia jalkatupsuja kannata alkaa erikseen pesemään. Tupsut estävät tehokkaasti lian ja kosteuden pääsemisen iholle asti. Niiden kuivattaminen etenkin talviaikaan on myös aikaavievää, olkoonkin että Boss antaa nuokkuen käyttää siihen hiustenkuivaajaa.

Boss syksyllä 2016

Bossille varatun kuvauksen vuoksi se piti siis pestä ja alkoi olla aika Blondinkin valuttaa viimeiset pölyt Englannista pesupaikan viemäriin.
   Olin jo edennyt niin pitkälle, että kädellä ja harjalla sain koskea tammaa lähes joka paikkaan; takajalat ja häntä vaativat enemmän aikaa kuin muut alueet. Varasin itselleni aikaa koko päiväksi lämpimään konehalliin, hevosten kanssa mikään ei ole niin tärkeää kuin rauhallinen ja kiireetön uusiin asioihin totuttelu. Etenemisen aikatauluttaa hevonen, ei suinkaan kello ja sitä vilkuileva ihminen.

Ennen...

...ja jälkeen  =)

Boss nauttii koko pesuoperaatiosta, se rouskuttaa heinää tai ottaa jopa torkut. Kerran se säpsähti hereille kun meinasi kaatua keskenkaiken. 
   Blondille taas kaikki oli uutta ja jännittävää. Hallin lämpöpuhaltimen hurina, taustalla soiva radio, viemäriin loriseva vesi. Sen parituntisen ajan, minkä Bossin peseminen vei, Blondi totutteli sille outoon ympäristöön. Ohimennen otin kontaktia siihen niin, että huomaamattaan sitä alkoi enemmän kiinnostaa missä minä olen kuin vieraalle ympäristölle säpsähtely ja edestakainen liikkuminen lyhyehkön narun päässä.  Vihdoin se rauhoittui syömään heinää seuraten sivusilmällä mitä Bossin kanssa puuhailtiin. Noin kolmen tunnin kuluttua halliin taluttamisesta Blondi oli itse valmis etenemään. Vesi itsessään ei sitä pelottanut, joten loppu kävi näppärästi. Niinkuin hevosiin viittava sanonta kuuluukin ; kun haluat säästää aikaa, käytä sitä. 
   Seuraavilla kerroilla Blondi muistaa jo, ettei pesuhallissa ole mitään pelättävää ja pääsen todennäköisesti suoraan itse asiaan rennon, luottavaisemman ja yhteistyöhaluisen tamman kanssa.

Puhdasta tuli...

...ja rentoon tunnelmaan on hyvä lopettaa! 

   

# 5 Tämän päivän touhuja!

Koska blogi laahaa vielä jonkin aikaa jälkijunassa (niin paljon kerrottavaa aiemmalta ajalta),  on kiva kuitenkin näyttää tämän hetken kuulumisia!
   Tämä kuva Bossista viimeisimmältä kuvauskeikalta Johanna Sjövallin kanssa.

Blondi on edennyt isoin harppauksin. Se on jo heti pellolla vastassa, tulee luo, ottaa kontaktia, seuraa perässä.  Seuraavaa vaihetta harjoitellaan, eli lähettämistä eteenpäin niin että kontakti säilyy. Se voi viedä jonkun aikaa, mutta sitähän meillä toivottavasti on! 
   Blondi käy välillä kauempana ja palaa kohta taas takaisin. Bossin tarkoitus on seisoa paikallaan, osallistumatta, sen ajan kun Blondin kanssa tehdään.  Aivan uutta siis molemmille.

#2 Blondi tuli talliin

Pikkuisen pitää palata ajassa taaksepäin ja Blondin saapumiseen viime joulukuussa. Boss otti tamman vastaan rauhallisesti hörähdellen. 

Tiedättekö sen tunteen, kun tapaa ensimmäistä kertaa jonkun, ja tuntuu kuin olisi aina tuntenut toisen? 

Niin näytti olevan Bossin ja Blondin välillä. 

Seuraavana päivänä ne pääsivät ensikertaa kunnolla tutustumaan laitumelle. Minä tietysti kamera valmiina odotin vauhdikkaita action-kuvia, vaan eipä "vanha pari" ottanut raviaskeltakaan. Haistelivat turvakkain ja Blondi kopsautti kerran kaapinpaikan selväksi etusellaan. Boss väisti ja sitten sitä kuljettiinkin rinnatusten. Hassua että kaksi Englannissa syntynyttä hevosta päätyivät Suomeen asti näin elämänsä jakamaan! 

Kaikenlaista hevosremppaa Blondi toi tullessaan. Ensimmäinen asia oli saada eläinlääkäri raspaamaan hampaat ja täysin laiminlyöty häntä hoidettua kuntoon. Mikä lie oikea tarina, mutta niin hirveässä kunnossa oli koko häntäruoto ettei ilman rauhoitusta ollut asiaa mennä pitelemään. Suurimmat lantapaakut sain varovasti saksittua irti ja harjaa selvitin toista tuntia, muttei tarvinnut leikata kaunista "tukkaa". Boss seurasi mielenkiinnolla mitä viereisessä karsinassa oikein touhutaan.